Sekavana, yksin ja yhdessä

Kehon reaktiot ovat paljolti tahdosta riippumattomia. Raiskattava nainen voi kostua tai laueta, vaikka emotionaalisesti kokee kauhua ja kipua. Keho yrittää suojautua vahingoittumiselta.
Syntymättömät saavat erektioita jo kohdussa.
Imettävä nainen voi saada orgasmin.
Eräs baarityöntekijä kertoi puhuneensa asiakkaalle tiskillä ja pyöritelleensä kädessään kahta biljardipalloa. Yllättäin hän koki ns. hekumanhuipun. Tilanteessa hän ei muuten kokenut olleensa kiihottunut.

Harhailevia mielensä osiakin on vaikeata paimentaa. Tämä sisäisen elämän rikkaus kompastuttaa käytännön tasolla. Keräilen kadulta mielenkiintoisia esineitä-joku voisi sanoa roskia-myöhempää käyttöä varten. Näistä on rakentunut pikku yksiöön sellainen linnake, että kenenkään kyläileminen on jo mahdotonta.

Fantasiat ovat usein väkivaltaisia, oletettavasti muillakin kuin itselläni. Traumatisoitumisen myötä rajansa menettänyt ihminen saattaa ajautua toteuttamaan näitä ja joutua vaarallisiin tilanteisiin. Itselääkintä viinalla ja muilla turrutteilla liukastaa polkua itsetuhoisiin hekumanhetkiin. Eheämpi ihminen  osaa paremmin ottaa huomioon kontekstin turvallisuuden.

Sisäiset äänet kuoroavat nytkin, että nynnyt tahtoo turvallisuutta. Koti, uskonto, isänmaa ja keltainen noutaja. Myönnä suoraan, että elämää on vain liassa ja vaarassa. Perheautolla, lastenistuin takana, päädyt kuitenkin kruisailemaan nistihuorien perässä. Se vasta noloa on. Ja kovin tavallista.

Kaaosta hakevat äänet kertovat minulle, että ihmisen tulee ylittää kaikki rajat, suunnata tähtiin ja tulla jumalaksi. Jostakin syystä neuvot ovat johtaneet ihmiseritteiden seassa rypemiseen, heräämisiin oudoissa paikoissa ja arveluttaviin lähikontakteihin tuntemattomien kanssa.

En ole koskaan kokenut tai kaivannut perheidylliä. Saati traditionaalisempaa mallia, jossa useampi sukupolvi rutsaa keskenään.

Yhteisasumisestakin on kokemuksia. Kämppikset lähtivät radalle ja jättivät lemmikit ruokkimatta. Kerran oli joku piilottanut vastuulleni jätetyt lemmikkirotat vaatekaappiin. Sama kaveri tuli kerran läpi huoneeni lasiovesta. Yksi purki puhelimen osiin aina poistuessaan ja piilotti palat. Kotiin palatessa saattoi joku tutuntuttu olla viemässä mattoani mukanaan, kuulemma ihan luvan kanssa. Porukat saattoi myös löytää ringistä nauramassa päiväkirjoilleni. Rennon meiningin kutsumana tulivat känniset kaverit useamman kerran alaoven lasin läpi yöpaikan toivossa.

Eipä sitä itsekään aivan täyspäinen ollut. Kun en alkanut yhden tytön kanssa suhteeseen, hän veti purkillisen epilepsialääkkeitäni ja vääntelehti sängyssä muutaman päivän kykenemättä hallitsemaan liikkeitään tai puhumaan. Kenellekään ei tullut mieleen soittaa ambulanssia.