Olen tullut huomaamaan, että kaikki eivät koe rapussa tai kadulla vastaan tulevien ihmisten ja koirien satunnaisia, välinpitämättömiä kohtaamisia yhtä intensiivisesti kuin minä. Jokainen lähestyvä ihminen kohottaa mielen ja kehon hälytystilaa, oli sitten tuttu tai ei.
Käyn samanaikaisesti läpi skenaarioita seksistä, väkivallasta, pakenemisesta tai jähmettymisestä kunkin potentiaalisen kohtaamisen yhteydessä. Koiriin tosin ei niinkään tuo seksuaalinen puoli liity juurikaan, mutta mietin silti, miten työnnän peukalot silmiin tai kuristan, väännän niskat nurin samalla kun hauva järsii kättäni tai kaulaani auki.
Vaikka nämä prosessit eivät tapahtuisi selkeän tietoisella tasolla, kehoni ei koskaan unohda olla käyttämättä tilaisuutta nostaa hälytystilaa normaalista kauhujäykkydestä kiivaampaan kellonsoittoon.
Tämä tekee kotoa poistumisen useimmiten hyvin uuvuttavaksi. Sen jälkeen, kun lopetin toistaiseksi juomisen vuosi sitten, on ihmispitoisiin tilaisuuksiin ja rientoihin meneminen tuntunut entistä vaikeammalta. Jos sitten uskaltaudun tuttujen, mukavien ihmisten pariin, vaatii se usein monen päivän toipumisen. Mantelitumakkeissa hehkuu ja värisee pitkään, vaikka mitään konfliktia ei todellisuudessa olisi ilmaantunut.
Naisia katson sekavin tuntein, yritän olla tuijottamatta, enkä varsinkaan rupea tuntemattomille avautumaan siitä, miten heidän pulleat pohkeensa tai somat possunnenänsä kohottavat mielessäni
laittomia ajatuksia kammottavista irstauksista. Miehistä en ole samalla tavoin kiinnostunut kyrpää lukuunottamatta. Heissä näen lähinnä väkivallan uhkaa. Väkivalta on toki sisälläni kietoutunut seksuaalisuuteen hyvin tiiviisti.
Hämmästelen huolettoman oloisia naisia ja miehiä, jotka kuulokkeet korvissa liikkuvat kaupungilla. Itse en moiseen uskaltaisi ryhtyä. Monta kertaa olen säästynyt pahemmilta vammoilta juuri siksi, että olen ehtinyt reagoida siihen, kun joku ennen iskua tai potkua ilmoittaa, että "Nyt sä kuolet".
Paljon kuulee puhuttavan miesten etuoikeudesta tuntea olonsa turvalliseksi julkisilla paikoilla. Itse en ole tästä päässyt nauttimaan. Tosin mies joutuu julkisella paikalla väkivallan kohteeksi naista todennäköisemmin, vaikka julkinen keskustelu tämän mielellään unohtaa. Mieleni kieroutumat ovat lisäksi suojanneet minua esimerkiksi itsensäpaljastajien esitysten ahdistavuudelta. Naisena saattaisin reagoida toisin. Ikääntymisen ja tyylin muuttumisen myötä nämä heppihemmot tosin ovat hävinneet.
Ehkä kännykkäkameroiden ilmaantuminen on myös vaikuttanut skeneen.
Ajatus raiskaamisesta tai raiskatuksi tulemisesta hirvittää ja kiihottaa ja tulee arvioiduksi lukemattomia kertoja niinäkin päivinä, kun olen ulkokunnossa.
Käytännössä usein jäädyn, sanavarastoni lakastuu ja ilmaisuni on niukkaa, kömpelöä tai täysin lukkiutunutta. Saatan seurata sivusta, kun joku persoonallisuuteni puoli yrittää selvitä sosiaalisista kohtaamisista miten kuten, kykenemättä olemaan kokonaan paikalla. Silloin tuntuu, että en voi mitenkään vaikuttaa siihen, mitä sanon tai jätän sanomatta. Saatan paljastaa henkilökohtaisia inhottavuuksia, joita olisi parempi jättää julkituomatta.
Seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja siihen liittyvästä. Osittain asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti