Verta perseestä

Veikkaan, että aikuisen kyrpää kuuden ja neljäntoista ikävuoden välillä perseeseen saaminen on vaikuttanut kivuliaan ja hankalan vaivan,  josta olen pitkään kärsinyt, syntymiseen.

Perseestä tulee verta ja pukamat vihloo ikävästi aina, kun on stressiä. Stressiä taas on aina, koska elämä pääosin näyttäytyy hädin tuskin siedettävänä selviämiskamppailuna.

Moniaita kertoja olen joutunut jättämään osallistumisen sosiaalisiin tapahtumiin, koska verenvuoto on ollut häkellyttävän runsasta. Vaaleat sohvat varsinkin ovat haasteellisia. Käytän aina mustia housuja, varmuuden vuoksi.

Vuoto on usein huomattavasti runsaampaa kuin kuukautisvuoto naisilla, aiheuttaapa anemiaakin ajoittain.

Rukouksen voima

Ah, viaton lapsen usko. Kun eno oli ottanut tavakseen työntää kyrpää suuhuni, rukoilin muutosta tilanteeseen.
Jeesuksen huumorintajun hedelmänä aloin saada kalua myös perseeseen.

Väkivalta ratkaisuna

Usein kuulee sanottavan, että väkivaltaan vastaaminen samalla mitalla johtaa kierteeseen.

Käytäntö on osoittanut tämän luulon vääräksi. Tarjoan esimerkin:

Minua kiusattiin koulussa ja vainottiin koulun ulkopuolellakin.

Noin 12-vuotiaana makasin tien sivussa taas kerran hakattuna. Naapuri pysäytti autonsa

ja kysyi, kuka minut oli piessyt. Kerroin hänelle tekijän, joitakin vuosia minua vanhemman pojan.

Naapuri meni ja antoi tälle kunnolla turpaan. Siihen loppui hänen kiusaamisensa.

Noihin aikoihin lyömistä, potkimista, sylkemistä ja haukkumista ei otettu vakavasti,

ainakaan poikiin kohdistuvaa. Nykyisin on muodikasta ymmärtää hakkaajia ja haaskata resursseja

heidän paapomiseensa, vaaditaanpa uhreja jopa antamaan anteeksi.

Kosto

Ajattelen kostoa joka päivä. Hyväksikäyttöä kesti lapsuudessani noin seitsemän vuotta.

Siitä lähtien elämä on ollut täyttä helvettiä.

Vihaan sukulaisiani, jotka eivät puuttuneet asiaan.

Vihaan itseäni, koska olin pieni ja heikko.

Vihaan hoitohenkilökuntaa, joka vähätteli ja mitätöi kokemukseni, eväten mahdollisuuteni terapiaan

vuosikymmenien ajan.

Vihaan yhteiskuntaa, jonka säännöt estävät minua saamasta oikeutta.

En usko universaaleihin ihmisoikeuksiin. Hyväksikäyttäjän teot ovat nähdäkseni vieneet häneltä

oikeuden elää.

Silti minä joutuisin hänen kidutusmurhastaan laitokseen.

Kuolemanrangaistuksesta

Jos raiskauksesta ja murhasta tuomitaan molemmista kuolemaan, kannattaa raiskaajan tappaa uhrinsa.

Yksi mahdollinen ratkaisu olisi kovennettu kuolemanrangaistus.

Taloudellisena vaihtoehtona tarjoan tyrmäkuoppaa, johon heitetty ei enää sieltä ulos pääse.

Ruokkiminen tapahtuisi kattoluukusta jätettä kaatamalla. Ulostaa tuomittu saisi lattialle, johon myös

aiemmin rangaistujen ruumiit jäisivät mätänemään.

Inho

Tamä inho.
Ei pelkästään ruumistani kohtaan, vaan kaikkia niitä iljettäviä visuaalisia viestejä, joita silmien avaaminen väistämättä syöksee mieleni haavaa hiertämään.
Niitä oksettavia muljahduksia, puristuksia ja nuolaisuja, joita tuntoaisti lakkaamatta takoo kaikkialta kohdistuvassa hyökkäyksessään.
Vääränmuotoisten äänten pommitus laukoo hälytyksiä koko sielun leveydeltä.

Kuka voisi taata, että kuolema tuo tähän helpotuksen?

Nautinnosta

Kahvimainosten ylpeät käsityöläiset. Tekemisen palkitsevuus. Työn ilo.

Minä lähestyn mahdollisuutta kokea nautintoa vain tehdessäni oman moraalini vastaisia tekoja vähintään kolmen päihteen vaikutuksen alaisena.
Kännissä ja pilvessä, poppersia raivolla nuuhkien. Irtaudun raadostani ja hakkaan jonkun katunistin päätä kulliini.  Tunnistan kauneuden ja tunnen surua sen tavoittamattomuudesta.

Suru onkin niitä harvoja positiivisempia tunteita, joita kykenen kokemaan.

Siihen ei tosin riitä isoäidin kuolema tai peiliin katsominen.