Kahvimainosten ylpeät käsityöläiset. Tekemisen palkitsevuus. Työn ilo.
Minä lähestyn mahdollisuutta kokea nautintoa vain tehdessäni oman moraalini vastaisia tekoja vähintään kolmen päihteen vaikutuksen alaisena.
Kännissä ja pilvessä, poppersia raivolla nuuhkien. Irtaudun raadostani ja hakkaan jonkun katunistin päätä kulliini. Tunnistan kauneuden ja tunnen surua sen tavoittamattomuudesta.
Suru onkin niitä harvoja positiivisempia tunteita, joita kykenen kokemaan.
Siihen ei tosin riitä isoäidin kuolema tai peiliin katsominen.
Seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja siihen liittyvästä. Osittain asiaa.
Olemme ihmisinä oman menneisyytemme summa. Siihen, miten vanhempamme ovat meitä kohdelleet, emme ole voineet vaikuttaa. Lapselle kuuluu aina ehdoton ja hyväksyvä rakkaus. Vanhemmat, jotka eivät sitä jostain syystä anna, ovat epäonnistuneita, kuten minun vanhempani. Tämä kaikki on aiheuttanut suurta tuskaa ja kärsimystä. Tunteeni näitä ihmisiä kohtaan on viha. He tekivät todella väärin, mutta eivät koskaan ottaneet vastuuta teoistaan. Se suurin vääryys oli rakkauden puute.
VastaaPoistaKun tämän karun totuuden on tajunnut, on samalla syntynyt lähtökohta oman itsensä uudelle rakentamiselle. Siihen ei uskontoja tarvita, tieto tapahtuneen vaikutuksista ja muutama hyvä ystävä riittää - ystävä, joka jaksaa ja osaa kuunnella.
Aivan. Kaltoinkohtelun ja väkivallan kohteeksi joutunut saa usein painia senkin kanssa, että ympäristö läheisiä myöten syyllistää negatiivisista tunteista ja ajatuksista, joita trsaumatisoivat tapahtumat aiheuttavat.
VastaaPoista