Tamä inho.
Ei pelkästään ruumistani kohtaan, vaan kaikkia niitä iljettäviä visuaalisia viestejä, joita silmien avaaminen väistämättä syöksee mieleni haavaa hiertämään.
Niitä oksettavia muljahduksia, puristuksia ja nuolaisuja, joita tuntoaisti lakkaamatta takoo kaikkialta kohdistuvassa hyökkäyksessään.
Vääränmuotoisten äänten pommitus laukoo hälytyksiä koko sielun leveydeltä.
Kuka voisi taata, että kuolema tuo tähän helpotuksen?
Seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja siihen liittyvästä. Osittain asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti