Ajattelen kostoa joka päivä. Hyväksikäyttöä kesti lapsuudessani noin seitsemän vuotta.
Siitä lähtien elämä on ollut täyttä helvettiä.
Vihaan sukulaisiani, jotka eivät puuttuneet asiaan.
Vihaan itseäni, koska olin pieni ja heikko.
Vihaan hoitohenkilökuntaa, joka vähätteli ja mitätöi kokemukseni, eväten mahdollisuuteni terapiaan
vuosikymmenien ajan.
Vihaan yhteiskuntaa, jonka säännöt estävät minua saamasta oikeutta.
En usko universaaleihin ihmisoikeuksiin. Hyväksikäyttäjän teot ovat nähdäkseni vieneet häneltä
oikeuden elää.
Silti minä joutuisin hänen kidutusmurhastaan laitokseen.
Seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja siihen liittyvästä. Osittain asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti