sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Seksityön ikävämpiä puolia

Asiakas lukitsee itsensä heti saavuttuaan kylppäriin. Ähisee aikansa ja ilmestyy vuosikymmeniä sitten edesmenneessä peruukissa,  hatarassa kukkamekossa ja helmet kaulassa. Arviolta kahdeksankymppinen pappa, keikistelee pikkutytön roolissa. No mikäpäs siinä.
Panen häntä perseeseen ja kerron, miten tuhma pikku tyttö hän on. Massiivinen ripulipaska syököää vuoteelle. Eikä edes vahingossa. Piti heittää äijä ulos, seuraava asiakas oli tuloillaan ja hajua piti saada hillittyä.

Toinen oli kreivi Lindgrenin oloinen muikistelija, joka hyökkäsi yllättäen hampaineen kurkkuun ja riepoi häkellyttävällä nopeudella  karmaisevia jälkiä, jotka pysyivät viikon.

Jokunen "rehellinen suomalainen mies", kitkerän hienhajuiseksi pinttyneenä, osaamatta sanoa yhtään, mitä toivoo. Mutisevat yhden sanan lauseita ja tuijottavat mustia kynsiään.

Naiset, joilla ei pysy kaljat sisällä,.Haluavat ystäväksi, vaativat saada jäädä roikkumaan koko yöksi.

Rakastujat, jotka lähettelevät turhia viestejä. Kinuavat minua  Mallorcan reissulle.

AIDSia sairastavat, jotka piilottelevat Kaposin sarkoomiaan ja tahtovat suojaamatonta seksiä.

Ainoa ryhmä jolle jouduin antamaan porttikiellon, oli thai-miehet. Heistä jokainen oli poikkeuksetta täysi kusipää sika. Viimeinen sai livautettua metamfetamiinia juomaani.

Täysjärkisempi ihminen olisi toki osannut sen kenties välttää, mutta itsetuhoiset piirteeni olivat toiminnassa vahvasti läsnä.

Läheisistä useat eivät osanneet huoranhommiani käsitellä, kauhistelusta mustasukkaisuuteen ja suoranaiseen häiriköimiseen oli tyypillinen skaala.

Tylsiä olivat myös puhelinrunkkarit, jotka yrittivät saada ilmaisia seksipuhelinpalveluja.
Samoin ne, jotka soittelivat ja kyselivät mahdollisuutta ottaa mukaan 14-vuotias tyttö, joka kuulemma parin kaljan ja Diapamin saatuaan suostuu mihin tahansa.
Tai ne nuoret urpot, jotka halusivat vinkkejä alkaakseen mieshuoraksi. Näillä ei tietysti ollut alkeellisintakaan kykyä kommunikoida.

Häiritsihän nuo bisnekset muita tekemisiä, piti vastailla puhelimeen ja olla juoksemassa vastaanotolle. Helvetissä on erityisen piinallinen paikka niille, jotka varaavat ajan ja jättävät tulematta.

Muuten huorana oleminen oli jännää, mielenkiintoista ja kiihottavaa.
Hesari lakkasi jossakin vaiheessa ottamasta ilmoituksia vastaan. Netti ei tuolloin ollut vielä mitään.

Positiivisena loppuna todettakoon, että niukkojen resurssien kanssa pitkään paininut Pro-tukipiste teki jo silloin loistavaa työtä. Pelastivat minutkin varmasti useammalta ylilyönniltä.

Hyperseksuaalisuudesta 3

Täysi-ikäistyttyäni löysin pornolehtien kontaktisivuilta seksiseuraa. Miehiä ja pariskuntia.
Näillä ihmisillä oli usein huomattavia vaikeuksia kommunikoida tarpeitaan. Minä en kaihtanut mitään.
Eräs vanhempi arkkitehti jäi mieleen. Hänen luonaan kävin reilun kahden vuosikymmenen aikana kerran tai kaksi kuussa. Korvakoruja ei saanut olla, jossakin vaiheessa kaljuksi ajelema pääni ei myöskään saanut naapureiden pelossa rapussa vilahtaa.
Hän muisteli kaiholla sotavuosia, jolloin kaupungin pimennysten aikaan sotilaspojat saattoivat lemmiskellä toisiaan estoitta.
Häneltä otin jo rahallisen korvauksen. Huoran hommia tein satunnaisesti yli kymmenen vuotta.
Aktiivisin kausi oli parin vuoden jakso, jolloin minulla oli valtakunnallisessa päivälehdessä ilmoitus.
Pidin vastaanottoa enimmäkseen kotona.

Miehissä oli tarpeiden kirjoa, vaikka pääpaino oli itsensä heteroiksi mieltävillä, poliittisesti oikeistokonservatiiveilla.
Pariskunnat useimmiten halusivat vaimoa naitavan miehen katsoessa ja yrittäessä vaivihkaa hipelöidä kiveksiäni. Vaimon kysyessä mieheltään että mitä tämä
tekee, vastaus oli yleensä hätääntynyt "emmitää".

Naisista yhtä lukuunottamatta kaikki halusivat tulla tukasta vedetyksi, huoraksi haukutuksi ja "väkisin otetuksi". Olivat miehiä huomattavasti useammin juovuksissa. Naiskeikat olivat sikälikin hankalampia, että heidän tuntui aina olevan mahdotonta pitää sopimuksista kiinni.
Ainoa poikkeus oli virolainen prostituoitu, joka oli valkoviiniyksinäisenä kämpässä, jossa ei ollut juuri muuta kuin sänky ja televisio. Hän halusi vain juttuseuraa, joka minusta tuntui aina työläämmältä kuin petipuuhat. Lisäksi hän tahtoi maksaa luonnossa. Tästä ei tietenkään aiemman puhelun yhteydessä ollut mitään puhetta. Kohtalaisen draaman jälkeen pääsin rahoineni ehjin nahoin pois.

Tämä ei kuitenkaan riittänyt. Hommista sai sen verran tuloa, että tyttöystäviä oli helpompi löytää. Lisäksi käytin lukuisten ilotyttöjen palveluita Suomessa ja ulkomailla.
Eikä sekään ollut tarpeeksi. Harrastin paljon anonyymiä puskaseksiä tuntemattomien kanssa. Tuntemattomissakin kaupungeissa löysin nämä paikat vaistollani yllättävän helposti.


maanantai 24. huhtikuuta 2017

Hyperseksuaalisuudesta 2

Isä otti minua kylään joskus, ilmeisen vastentahtoisesti. Hänen kanssaan ei juuri kommunikaatiota ollut, mutta toisaalta uusi vaimo oli 50-lukulaisen kiltin kotirouvan stereotyyppinä helpompaa seuraa.
Enimmän aikaa tosin runkkasin vessassa ja luin markiisi de Saden Justinea. Sen löytyminen kuivakan isäni hyllystä oli melkoinen yllätys.
Välillä esittelin kikkeliä velipuolelle.

Vähitellen alkoi virtsaputken suulle ilmestyä tahmeita pisaroita. Olin varma, että kuolen syöpään.
Seksivalistusta ei kotona ollut, opettajatkin häpeillen väistivät aihetta.
Kiinnijäämisen pelossa opin silloin syömään spermani.

70-luvulla itsensäpaljastajia oli runsaasti. En tiedä opinko heiltä vai keksinkö itse, mutta moniaita kertoja minäkin tyydytin itseäni ulkosalla. Kerran juoppojunassa tuli boheemin pariskunnan kanssa puheeksi Philip Rothin Portnoyn tauti ja muita tuskaista seksuaalisuutta käsitteleviä kirjoja.
He sammuivat ja minä ruikin pian siemenet heidän päälleen.
Espoon aseman hississä ajelin ylös ja alas, kunnes laukesin alakerrassa, missä nainen lastenvaunuineen oli tulossa kyytiin. Muutama tippa saattoi osua vaunun kuomuunkin.

14 ikäisenä vietin jo usein ilmoittamatta öitä kotoa poissa. Olin rakastunut ikäiseeni tyttöön, joka oli jo kokenut. Diapam-sedät heittivät hänelle nappeja, olipa hän ollut vaahtokylvyssä erään nykyisinkin tunnetun popparin kanssa. Jatkuva erektioni hellitti vain niinä muutamana kertana, kun hän halusi minut sisäänsä.

Aikuisten miesten kanssa seksi tosin onnistui moitteettomasti. Usein odotin, että he sammuivat ja vein sitten kämpästä erinäisiä esineitä.
Marokkolaisia saalistajasetiä oli siihen aikaan viljalti, he tykkäsivät enemmän polttaa hasista kuin juoda, joten rosvoaminen ei onnistunut yhtä vaivattomasti.
Kämppäänsä minut haalittuaan he eivät myöskään teeskennelleet ystävällistä kotoperäisten humalikkojen tapaan, vaan esimerkiksi takalukitsivat usein oven.

Olin parhaimmillaan palavasti ihastunut kuuteen tyttöön samanaikaisesti, mutta heidän kanssaan olin ujo ja pelokas. Täytettyäni 15 muutin 19-vuotiaan naisen kanssa kimppaan. Seksistä en muista juri mitään, mutta hänen kertomansa mukaan se oli hyvinkin villiä.
Yritin parhaani mukaan naida kaikkia mahdollisia muitakin tyttöjä, heikohkolla menestyksellä.
Taivuttelin kumppanini nussimaan muitakin. Se kiihotti minua kovin.

Setiä riitti. Jos oli tullut aikainen aamuöinen lähtö, menin usein paikallisjunaan nukkumaan.
Niiden ovet sai helposti revittyä auki tuolloin, ja vartiointi oli olematonta.

Muutama klamydia siinä tuli useampaankin paikkaan silmiä myöten, mutta satiaisia vakavampaa ei tainnut tarttua.


sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Hyperseksuaalisuudesta 1

Hyperseksuaalisen hillittömyyden ja täydellisen lukkiutumisen välillä seikkaileminen on tuonut ihmissuhdeongelmia ja identiteettiproblematiikkaa enemmän kuin on läpi jaksanut elää.

Eno alkoi  hyväksikäyttämään minua kun olin kuusivuotias, ehkä nuorempikin. Sitä edeltävältä ajalta en muista juuri mitään. Vanhempani tekivät tuolloin riitaisaa eroa. Isä lähti pois.
Yleensä sulkeutunut äitini kertoi hiljattain katsoneensa silloin parvekkeelta, kun leikin pihalla. Isäni käveli pihan poikki ja käänsi katseensa pois, kun ohitti minut.

Näihin aikoihin isänpuoleinen isoäiti oli usein lapsenvahtina. Äidillä oli masennusta, poliittista aktivismia ja muuta kiirettä. Isoäiti nukkui enimmän aikaa. Monesti katsoin häntä ja runkkasin.
Kerran jäin kiinni kun hän havahtui kesken. juoksin alasti parvekkeelle ja värjöttelin siellä aikani.

Pukeuduin äidin vaatteisiin, laitoin tomaatit tisseiksi ja masturboin peilin äärellä. Kerran äiti tuli yllättäen kotiin kun olin vaatekomerossa puuhissani. Tomaatit tippuivat ja astuin niiden päälle liian isoissa korkokengissäni.Pidättelin hengitystä ja vaihdoin asua. En narahtanut sillä kertaa.

Uudessa asuinpaikassa, 10-vuotiaana, lanseerasin seksiolympialaiset naapuruston lapsille.
Kilpailimme, kuka saa nopeimmin orgasmin, panee maata pisimpään tai uskaltaa seistä housut kintuissa tiellä, kun naapurin setä ajaa kituliaalla autollaan pitkää ylämäkeä.
Urheiluvammojen ensiapuun tarkoitettua kylmäsuihketta sumutettiin elimille, samoin erilaisia liimoja.

Vedin käteen ja kieriskelin hillossa, kaakaossa ja piimässä.

Laitoin hunajaa pippeliin ja annoin enon koiran nuolla sitä.

Äidin isovanhempien luona, missä hyväksikäyttö tapahtui aina ahtaassa sahanpurujen täyttämässä vinttikäytävässä, oli toinenkin erikoisuus, jonka mielessäni liittyvät raiskausten jatkoksi. Isoäitini vei minua toiseen pimeään paikkaan, johon en yksin olisi uskaltanut. Liiterin vintillä oli pikkuinen koppi, jossa hän kertoi kauhutarinoita puukotuksista ja haisevista kummituksista. Ulosteet ja veri olivat aina keskeisessä osassa näitä kertomuksia.
Lisäksi aina kesäloman alussa kun jouduin heidän luokseen hän kysyi ensimmäisenä että miten on suoli toiminut.

torstai 13. huhtikuuta 2017

Uupumus

Tarkoitus oli purkaa sensuroimattomia tuntojani tänne ja saavuttaa jonkinlaisia helpotuksen hetkiä.
Tämä, kuten melkein kaikki aikeeni, näyttää taittuvan alituiseen uupumukseen.

Olen käynyt läpi kuukausien, jopa vuosien unettomuusjaksoja, jolloin se kallisarvoinen tunti tai kaksi unta on saattanut katketa useitakin kertoja siihen, että herään huutooni.
Silloin olen kuitenkin vaalinut pientä toivoa siitä, että jatkuva väsymys lievittyy, kunhan saan taas joskus nukuttua.
Nyt nukun useamman tunnin yössä ketiapiinin avulla. Riittävällä annoksella on tosin hankalaa repiä itsensä sängystä. Hiukan siinä auttaa se, miten säikähtää uuteen päivään ja toteaa olevansa edelleen olemassa.
Minkään tekeminen ja asioihin keskittyminen on silti käsittämättömän vaikeaa.Mielessä syytöksiä, vaatimuksia ja tuomioita kiljuva kuoro se vain jaksaa, vaikenematta koskaan täysin.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Katumus

Olin suunnitellut täydellisen murhan, mutta pilasin koko projektin puhumalla siitä terapeutille ja parille muullekin. Pitäisikö nyt tappaa heidätkin, vai koettaa vain hissun kissun ottaa äijä hengiltä?
Oma elämäni on ilmeisesti lopullisesti pilalla, mutta vankila olisi silti vielä huonompi vaihtoehto.

Hyväksikäyttäjäni on tietääkseni vahvasti alkoholisoitunut. Tämä on toki hyvä asia, vaikka minua huolettaakin se, että hän saattaa kuolla sammuneena ihan huomaamattaan.

Riskinä on tietenkin myös se, että hän löytää Jeesuksen tai vastaavan tonttu-ukon ja antaa itselleen kaiken anteeksi. Useinhan inhottavimmat paskiaiset sallivat itselleen tämänkaltaisen pelastuksen, koska vastuun ottaminen omista tekemisistä ei ole vaihtoehto.