torstai 13. huhtikuuta 2017

Uupumus

Tarkoitus oli purkaa sensuroimattomia tuntojani tänne ja saavuttaa jonkinlaisia helpotuksen hetkiä.
Tämä, kuten melkein kaikki aikeeni, näyttää taittuvan alituiseen uupumukseen.

Olen käynyt läpi kuukausien, jopa vuosien unettomuusjaksoja, jolloin se kallisarvoinen tunti tai kaksi unta on saattanut katketa useitakin kertoja siihen, että herään huutooni.
Silloin olen kuitenkin vaalinut pientä toivoa siitä, että jatkuva väsymys lievittyy, kunhan saan taas joskus nukuttua.
Nyt nukun useamman tunnin yössä ketiapiinin avulla. Riittävällä annoksella on tosin hankalaa repiä itsensä sängystä. Hiukan siinä auttaa se, miten säikähtää uuteen päivään ja toteaa olevansa edelleen olemassa.
Minkään tekeminen ja asioihin keskittyminen on silti käsittämättömän vaikeaa.Mielessä syytöksiä, vaatimuksia ja tuomioita kiljuva kuoro se vain jaksaa, vaikenematta koskaan täysin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti