Arviolta myöhäiskeski-ikäinen naishenkilö juttelee parin muun samanlaisen kanssa käytetyistä kahvinkeittimistä. Tunnen hänen painautuvan pakaraani vasten. Kavahdan kauemmaksi.
Selitän mielessäni kosketuksen vahingoksi. Pian sama tapahtuu uudestaan. Värähdän inhosta, vetäydyn etäämmäksi. Ehkä hän on vauhdikkaan keskustelun tiimellyksessä epätietoinen kehonsa ulottuvuuksista.
Kolmas painautuminen tuntuu aiempia vaativammalta, huomaan liikkumiseni vaikeutuvan. Keho on kuroutunut jännitystilaan, pakokauhu hämärtää näköä. Tahtoisin huomauttaa naiselle kohteliaasti hänen toimintansa häiritsevyydestä, mutta neljäs tunkeutuminen pintaani vasten saa sanat katoamaan.
Pinnistelen saadakseni paniikkikohtauksen pysymään pinnan alla. Viidennen tilanloukkauksen kohdalla tärisen avuttomassa raivossa vaikeasti hengittäen.
Taittelen muoviseen kassiini mahdollisimman terävän ja jäykän kulman ja yritän sillä suojella persettäni. Nainen tökkii itsevarman raukeassa rytmissä taittaen avuttoman suojavälineeni tieltään
jatkaen samalla keskusteluaan suodatinkahvin salaisuuksista.
