Päihteistä 1

Biologia kiinnosti kouluikäisenä. Meillä oli opettaja, joka lähti tunneilta poikkeuksetta itkien pois.
Luokan pahikset paiskoivat häntä appelsiininkuorilla ja voinapeilla. Kerran hänen päälleen heitettiin nestettä, jonka pojat kehuivat olevan akkuhappoa. Housut ainakin menivät pilalle. Mihinkään kurinpidollisiin tai muihinkaan toimiin ei tietääkseni ryhdytty.
Luonnontieteitä opiskelin itsenäisesti, koska tuollaisessa ympäristössä ei paljon oppia tarttunut.
Opin, että humala on hampun sukuinen kasvi. Koulun huumevalistuksesta tiesin, että hamppu on erittäin kova ja vaarallinen huume, joka saa aikaan voimakkaita aistiharhoja. Isoäidin köynnöksistä sitten kukkia kuivaamaan ja polttamaan. pettymys oli suuri.

Hinku irti todellisuudesta oli sammumaton. Amosyt Coffein- matkapahoinvointilääkkeiden (Difenhydramiiniteoklaatti) huhuttiin olevan sukua hullukaalille (Hyoscyamus niger). Niitä sai reseptivapaasti, jos oli siististi pukeutunut ja kunnollisen näköinen. Kokemukset olivat poikkeuksetta kammottavia.
Istuimme erään ystävän kanssa tuskallisessa auringonpaahteessa koko päivän, mieli täynnä pursuilevia ajatuksia. Tunsimme molemmat pakonomaista tarvetta puhua näistä syvällisistä mietteistä. Yhtäkään ymmärrettävää sanaa emme kuitenkaan saaneet koko istunnossa sanottua. Kun yritti muodostaa puhetta, tuntui siltä kuin olisi kuristettu sisältäpäin. Siinä sitten korahtelimme, kouristelimme ja kärvennyimme. Ei silti jäänyt viimeiseksi pahoinvointilääkesessioksi sekään.

Joissakin bileidentapaisissa suunnistin heti saavuttuani kylppäriin ja rouhin kaikki lääkekaapista löytyneet pillerit jauheeksi. Vetelin viivoja nenään, mutta sain vain nenän kipeäksi.

Kun oikeata hasista sitten lopulta sai, ei se tuntunut oikein miltään. Ruttopuistosta ostettu oregano ei sekään ihmeemmin päräyttänyt, joten kannabishalut haihtuivat vuosiksi.

Vaikeaa oli saada päätä sekaisin. Tiiviistä partioinnista huolimatta en koskaan yhyttänyt niitä huumediilereitä, jotka aikuisten kertoman mukaan vaanivat koulujen liepeillä ja antavat ilmaisia näytteitä.

Marimekon sovituskopeissa oli tuohon aikaan Eau de Colognea. Varastin muutamien rättien ohella senkin. Karvasta oli kolina, vielä pahempaa kuin metsässä majailevan puliremmin tarjoama epäilyttävä neste, joka oli muistaakseni Masinol-jäänestoainetta.

Vaikka touhu oli mahdollisimman itsetuhoista, oli mykistävää nähdä rautakaupassa vanhemman herran hakevan hyllystä ruuvimeisselin ja toisesta oksalakkatölkin, avaavan sen ja juovan. Itse en juuri tärpättiä rankempia nesteitä niellyt.

15-vuotiaana aloin käymään Vanhalla, täysi-ikäinen tyttöystävä päästi takaovesta sisään. Varsinaiset juhlat alkoivat illan lopussa, kun porukka oli liian kännissä löytääkseen juomiaan. Rahattomanakin sai kätevästi keräiltyä pikakännit. Herpestä ei varmaan ollut vielä keksitty, kun hipiä ei kummemmin kukkinut.